sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

Illallinen itäiseltä Välimereltä







Lauantai-iltana risteilimme itäisellä välimerellä. Alkuun söimme paistettua kyproslaista halloumi-juustoa rucolasalaatin ja viinietikkakastikkeen kanssa. Pääruoaksi oli täytettyä ja paistettua seepiaa perunoiden ja mangoldin kera.

Kaikesta thai- ja italiahössötyksestämme huolimatta itäisen välimeren ruokakulttuuri on meille tutuinta ja rakkainta kotimaisen ohella. Alueella yhdistyvät perinteiset välimeren raaka-aineet sekä maut islamilaisten ja pohjoisafrikkalaisten maiden vaikutteisiin. Ruokakulttuuri on tullut tutuksi sekä sielläpäin asuvien sukulaisten kautta, että lukuisilla lomamatkoilla.

Halloumia on Kyproksella kaikkialla ihan naurettavuuteen asti. Sitä on aamiaisella, illallisella, salaatissa, sandwichien välissä, lihapullataikinassa, arkena ja juhlana. Myös me syömme sitä melkein joka viikko. Halloumin seuraksi sopii rucola ja ne muodostavat suussa taivaallisen liiton.

Paketillinen Halloumia leikataan tarkalleen kahdeksaan osaan. Olen kehittänyt siitä pakkomielteen :) Mielestäni palat ovat silloin sopivan paksuisia paistettavaksi. Pannulla kuumennetaan voita tai oliiviöljyä ja juusto paistetaan kullanruskeaksi molemmilta puolilta. Rucola-salaattiin sekoitetaan oliiviöljy-punaviinietikka kastiketta ja tarjotaan kuuman halloumin kanssa. Taivaallista! (Ne jotka pelkäävät suolaa älkööt vaivautuko. Halloumi saattaa olla yllättävän suolaista.)

Pääruoaksi oli tarkoitus tarjota paistettua ja täytettyä kalmaria kroatialaisittain. No kaupassa ei valitettavasti ollut kuin seepiaa ja sitäkin vain ilman lonkeroita. Seepia ja kalmari ovat aika samanlaisia.

Freesasin pannulla oliiviöljyssä hienonnettua sipulia, valkosipulia ja runsaasti persiljasilppua. Tästä tuli seepioiden täyte. Täytteeseen olisi kuulunut silputa myös mustekalan lonkerot, mutta niitähän minulla ei ollut. Täytteekseen niljakkaat merenelävät saivat siis vegetäytteen. Suljin seepiat cocktail-tikuilla ja paistoin pannulla.

Kroatiassa mustekalan seurana tarjotaan usein mangoldiperunoita ja niin minäkin tein. Perunat keitetään, pilkotaan ja paistetaan valkosipulissa. Sekaan heitetään mangoldisalaattia. Tulos on kesäinen ja raikas ja tasapainottaa kala-annosten merellisyyttä ja suolaisuutta. Tätä tarkoitusta varten ostamani mangoldi oli punamangoldia ja se värjäsi perunat kivasti punaisiksi.

Kroatialainen ruoka on usein todella yksinkertaista ja herkullista. Kroatian rannikon ruokavalio nojaa vahvasti meren antimiin ja niitä sinne todellakin kannattaa lähteä nauttimaan. Kala ja äyriäiset ovat joka paikassa äärimmäisen tuoreita, ja niiden hintataso todella kohtuullinen. Kroatian rannikon keittiö muistuttaa paljon italialaista. Pastat ja risotot ovat erinomaisia ja hintataso ja tuoreus ovat kohdallaan toisin kuin ehkä Italiassa. Lopuksi vielä pari aitoa muistoa Kroatiasta.

Splitiläisen ravintolan "Home made pasta with seafood", taustalla "octopus salad"



Zadarilaisen ravintolan kalalautanen. Lautasella ainakin kaksi erilaista valkolihaista kalaa, kaksi jättikatarapuvarrasta, kaksi mustekalaa, kaksi kokonaista rapua, sinisimpukoita, vihersimpukoita ja muita simpukoita joiden nimeä en tiedä.




3 Comments:

At 10:17 ip., Blogger Antti said...

Überherkullisen kuuloisia sapuskoita! Oletko muuten Suomesta löytänyt kunnollista mustekalaa - siis lähinnä *isoja*? Silloin tällöin pakasteena näkee max puolen kilon imukuppiveikkoja, mutta niidenkin lonkerot ovat hädin tuskin sormen paksuisia, ja keitettynä ja nyljettynä muistuttavat lähinnä lyijykynää. Jostain kun saisi sellaisen (japanilaisen?), punanahkaisen ja ranteenpaksuisen lonkeron niin ai-jai-jai... Mustekala on nimittäin mun herkkujen herkkua, oikein laitettuna tietty. Milanossa, Macaossa ja Puerto Ricossa olen saanut aivan taivaallista marinoitua ja/tai keitettyä mustekalasalaattia - eli usein viipaloitua lonkeroa öljyssä, ei niinkään salaatti-salaattina.

 
At 12:49 ap., Blogger Anna said...

Kiitos kun toteutit heti mustekalafantasiani! Kuvasi ovat fantastisia ja palauttavat mieleen monenlaisia merenelävämuistoja Istrian hassuista venetsialaiskaupungeista.

Mustekalan valmistus on hubaa puuhaa. Koko otus menee ihan kumiseksi jos sitä ei kriittisessä vaiheessa mureututa verekseltään hakkaamalla sitä olan takaa rantakallioihin. Kokeilin joskus vähän post hoc puolisulalla pakastetavaralla kotikeittiössä ja tapiolalaismummot luulivat että asunnossani harrastetaan perheväkivaltaa ;)

 
At 9:24 ip., Blogger Aurinko said...

Pitikin tänään ostaa rucolaa ja halloumia... Iltapala odottaa.

 

Lähetä kommentti

<< Home